Oodi Marimekolle!

Ennen joulua eräs ystäväni oli löytänyt joulumyyjäisistä upeat marimekkohenkiset villasukat. Sitten törmäsin Eilen tein-blogin Muija-sukkiin. Siitä se ajatus sitten lähti... Ensin tein alpakkalangasta muijakuosia tyylittevät lapaset, jotka ovat olleet marraskuusta lähtien käytössä ja potkukelkkareissuilla huovuttuneet.

 Uudenvuoden tienoilla mietin, että ottaisin tänä vuonna jokaiselle kuulle jonkun käsityöteeman. Tammikuun teemaksi valitsin Marimekkoneuleet. Sain valmiiksi kaksi kaulahuivia. Oikeasti toinen on kyllä vielä päättelemättä ja tupsuttamatta, mutta onhan tässä vielä kokonainen päivä aikaa!

 Näihin huiveihin sain kulutettua valtavat määrät kaikennäköisiä sukkalangan loppuja. Lankoina on ainakin Dropsin Fabelia, Regian 4-säikeistä, Austermannin Steppiä, Ilun värjäämää sukkalankaa, Lanartus-merkkistä ohutta merinosukkalankaa.

Neuloin huivit 2,5mm hiilikuitusukkapuikoilla suljettuna neuleena. Silmukkamääräksi valitsin 96, joka on siinä mielessä sopiva luku kirjoneuleisiin, että se on jaollinen niin monella luvulla. Matemaatikko on siis puikoissa! Ensimmäinen huivi valmistui jo pari viikkoa sitten ja on ollut kovassa käytössä. Kuviot on aika yksinkertaisia ja tuota tavallista palloa sovelsin räsymattokuvioon. Vaikutelmasta tuli tosiaan marimekkohenkinen, vaikka kuviot ovatkin yksinkertaisia.

Marimekkokuoseista mukaan valikoitui

• Tasaraita
• Lokki 
• Muija (lähteenä eilentein.com)
• Pallo
• Räsymatto

Räsymaton värit päätin ottaa samat kuin meidän siirtolapuutarhamökin verhoissa. On sitten mukavaa muistella lämpimiä kesäpäiviä näin keskellä talvea!

Sen verran tässä alkaa olla jo kevään valoa ja auringonpaistetta, että posti toi kevään ensimmäisen siementilauksen. Viikonloppuna alkaa esikasvatus, kun keijunmekot ja pelargoniat pääsevät multaan.

Tammikuun kässäprojekti oli tässä. Tuloksena sain sekä itselleni että siskolleni marimekkohenkiset kaulahuivit. Nyt siis helmikuuta kohti. Luvassa on kaapissa marinoituneiden outojen lankojen, lasten toiveneuleiden ja neuletoiveiden peppipitkätossumainen sekamelska. 

Joulukalenterisukat

Tänä vuonna osallistuin Missä neuloimme kerran-blogin sukkajoulukalenteriin. Joulukuu oli aika kiireinen, joten kirjoneuleosuudet jäivät vähemmälle, mutta yhden batman-raidan sain aikaiseksi.
Opin myös uuden kantapäätekniikan, jota täytyy kyllä soveltaa jatkossakin. Samoin opettelin silmukoimisen puikkojen avulla. Olipa kyllä helppoa ja kätevää.

Ohje: Joulukalenterisukat (Missä neuloimme kerran varpaasta varteen-sukat)

Lanka: Ohuet jämäsukkalangat

Puikot: 2,5 mm hiilikuitusukkapuikot

Pinaattiunelmat

Kaksi vuotta sitten heinäkuussa meillä taidettiin syödä melkein joka päivä kaupan pinaattilättyjä. Pienempi tyttö oli vastasyntynyt, mies palannut juuri töihin ja minä olin kahden vaippaikäisen kanssa kotona. Varma lounasvalinta aamupäiväpuistoilun jälkeen oli pinaattilätyt. Sittemmin kehittelimme miehen kanssa pinaattilättylakon ja pinaattilättyjen kaupasta ostaja olisi joutunut syömään yhden päivän ajan viidellä aterialla pinaattilättyjä. Sittemmin lakko on unohtunut ja satunnaisesti meille ostetaan kaupan pinaattiunelmia.


Tänään jääkaapista ei tuntunut löytyvän sopivaa lounasevästä ja päätin kokeilla, millaiset wannabe-einespinaattilätyt saisin aikaiseksi. Näistä tuli niin hyviä, että raportoin ohjeen tänne.

 Pinaattiunelmat

2 dl kermaviilia

2 kananmunaa

2,5 dl vehnäjauhoja

1tl ruususuolaa

1 tl leivinjauhetta

2 rkl voisulaa
n. 2 dl tuoreita pinaatinlehtiä soseutettuna sauvasekoittimella vesitilkassa

voita paistamiseen

Sekoita vispilällä kermaviili ja kananmunat. Lisää jauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhe ja suola. Sekoita joukkoon lopuksi voisula. Paistetaan heti kuumalla valurautalättypannulla. Tästä taikina-annoksesta tuli 24 lättyä. Nautittiin jäisen karviaissoseen kanssa ja kaikki meni. Näitä voisi testata myös smetanan, sipuli- ja suolakurkkusilpun ja raejuuston kera. 

Edit. Kävin lisäilemässä ohjeeseen pinaatin! Se oli tässä se oleellisin juttu, kun pihakasvimaalla rehotti pinaatti ja jääkaappi kumisi tyhjyyttään.

 

Raparperitaivas

 

Kuvat puhukoot puolestaan. Meillä on mansikkamaa, omenapuu ja siirtolapuutarhamökki vuodelta 1947. Tällä hetkellä meillä kaupunkilaisilla on viljelypinta-alaa kokonaista 5 aaria, kun toinen kasvimaapalstakin on vielä hoidettavana. Lomapäiviksi on taatusti tekemistä. Mökin pihan suihkulähdeallas muuttui ensimmäisenä viikonloppuna hiekkalaatikoksi. Kohta lähdetään poimimaan mansikoita.

Siskosten mekot

Pikkusiskon mekko valmistui viikonloppuna. Isosisko sai omansa vähän aikaisemmin.

Malli: Little Sister's dress (linkki ohjesivulle)

Lanka: Garnstudio Karisma n. 200g

Puikot: 4mm

Kommentit: Tein paljon ohjetta paksummilla puikoilla ja langalla, joten tässä kohta 2-vuotiaan tytön päällä on 3kk ohjeen mukaan tehty neule. Tuli juuri sopivan kokoinen.

Malli: Little Sister's dress (linkki ohjesivulle)

Lanka: Garnstudio Karisma n. 300g

Puikot: 4mm

Kommentit: Tein paljon ohjetta paksummilla puikoilla ja langalla, joten tässä 3,5-vuotiaan tytön päällä on 18kk ohjeen mukaan tehty neule. Koko vastaa ainakin 4-vuotiaan kokoa.

 Neulemalli oli tosi helppo ja nopea tehdä. Isosikon mekko tuntuu venyvän aika paljon, kun on niin painava, mutta on varmaan juuri sopivimman kokoinen ensi syksynä. Molemmat tytöt ovat innoissaan uusista mekoistaan. Pikkusisko halusi vielä tänään uuden kuvaussession ja molemmille ponnarit. Tämä kerta tosin päättyi reippaaseen painiotteluun.

Pienempi tyttö on tosi veikeässä iässä, kun uusia sanoja ja sanontoja putkahtelee puheeseen ihan koko ajan. Tämän päivän naurut aiheutti kummitus-sana, joka vääntyi pummistukseksi. Eilen molemmat tytöt pääsivät ratsastamaan poneilla ja tänään on kerrattu kivoja tapahtua: "poni kyytiin, pypärä päähän, toi (osoittaa äitiä) piti kiinni, kaishla atsastaa". Hauskasti menee tuokin puheenkehityksessä, että r- ja s-kirjaimet löytyvät, kunhan ne ovat sanan keskellä. Sanojen alkuun nuo hankalammat äänteet eivät vielä taivu.