Jo taannoin ystäväni lahjoi minua suloisella sukkalankavyydillä. Puikoille lanka pääsi vasta pari viikkoa sitten, kun löysin täydellisen neuleohjeen anoppini neulekirjastosta. Nämä sukat jalassa aion nauttia elämästäni, löhöillä sohvalla, syödä suklaata ja neuloa.
Tässä kiireisessä pikkulapsiarjessa ihanien lankojen neulominen on kyllä parasta terapiaa. Neuleisiin liittyvä huippuhetki meillä keskipohjalaisilla neulojilla oli myös viime viikolla. Paikalliset lankakauppiaat olivat järjestäneet meille hienon neuletapaamisen, jossa pääsimme vilkaisemaan jo ensi syksyn neuletrendejä Kölnin lankamessuterveisten muodossa.
2 kommenttia:
Kylläpä on kauniit sukat!
Pirjo: Kiitokset! On nää kyllä nätit. Vielä en ole edes malttanut käyttää :)
Lähetä kommentti