"Mitä voi tehdä 120 senttisellä 3,75 mm pyöröpuikoilla?" eli tapahtui eilen illalla

Tultiin kotiin illalla ja huomattiin, ettei sitten päästäkään kotiin sisällä. Aikaisemman asukkaan asennuttama murtosuojalukko oli mennyt kiinni, kun oltiin läntätty ulko-ovi kiinni.
Oli kiva pällistellä 10 senttiä raollaan olevasta ovesta kotiinsa ja miettiä, miten sinne pääsisi sisään.
Viisas mies sitten totesi, että sullahan on lankaa mukana. No tietty oli ja vieläpä sekä puuvilla- että villalankaa. Alkoi ankara aivotyö, miten lukon saisi auki. Lankasuunnitelmat olivat vasta käynnissä, mutta sitte mää keksin: mullahan on Tallinnan työreissulta ostettu 120 cm:n 3,75 mm addin pyöröpuikko mukana. Köytin sen kiinni olevaan metallilukkoon ja pujottelin siiman puikon avulla niin, ettei se luistaisi, tönäisin oven kiinni ja kiskoin oven yläreunasta
pujotetusta puikon toisesta päästä. Ovi aukesi ja päästiin onnellisesti murtautumaan kotiimme.

Mitä opimme tästä?
No tietenkin sen, että puikkoja täytyy olla monenlaisia. Enpä tuotakaan puikkoa ostaessani tiennyt tarvitsevani sitä noinkin pian tositoimissa. Ajattelin vaan,
että teen siitä Möbius-huivin.

Palapeli vie neulomisajan

Ei tullut mietittyä seurauksia, kun erehdyttiin ostamaan jättipalapelia lauantaina. Nyt olohuoneen lattian on vallannut 4000-palainen ystävämme. Kamalan addiktoivaa puuhaa tuo kokoaminen. Väliaikaisesti pahempaa jopa kuin neulominen.

Huomasin tuossa äsken uutisen noroviruksesta.
Toivottavasti tuo ei sentään vaivaa neulojia. Tosin Villapuodista Noroja kyllä löytyisi.

Laitanpa vielä loppukevennysmatemaatikkovitsin. (Lähde on tuntematon, enkä keksinyt itse, vaikka huonojuttugeneraattori toimiikin palapeliä tehdessä täysillä.)

Eksponenttifunktio e^x ja vakio C (joka varmaankin oli syntynyt jossain integroinnissa) kävelivät kadulla. Näkivät sitten etäältä, että vastakkaisesta suunnasta lähestyi derivaattaoperaattori.

Vakio C säikähti ja totesi, että nyt on aika ottaa pitkät, muuten tulee noutaja. Lähtikin siitä livohkaan.

Funktio e^x ei kuitenkaan turhia säikkynyt. "Mullehan ei käy tässä edes kuinkaan." Jatkoi sitten matkaansa kohti operaattoria ja kajautti: "Päivää! Päivää! Olen funktio e^x."

"No päivää. Olen osittaisderivaattaoperaattori d / dy."

lämmintä on

Taisin julkaista tuon torstaisen kirjoitelmani vasta nyt. Blogger takkuili silloin, mutta tekstit olivat kuitenkin jotenkin jääneet muistiin.

Käsityörintamalla tapahtuu sen verran, että sain vihdoin värkkäiltyä alushameen licorice bullet skirtiin. Vähän kömpelö siitä tuli ja vyötärökuminauhakin oli liian ohutta ja ompelukone supertyhmä, mutta valmista tuli ja se on pääasia.

Nyt taidan siirtyä viimeistelmään neulahuovuttamalla merinovillahuivia, että sekin pääsisi kuvaus- ja käyttökuntoon.
Niinjoo... Novitan Suvia tuli ostettua helletoppia varten. Silmukoiden luonti tapahtunee jalkapallopelin alussa.

Hellepäivää

Eilen käväisin ensimmäistä kertaa Viikinsaaressa, jossa oli muissakin blogeissa mainostettu neuletapaaminen. Oli kivaa!

Tyhmää on taas se, että ranteeni on jostain syystä alkanut kiukkuilla. Ihan käsittämätöntä, etten ole kolmeen viikkoon neulonut juuri ollenkaan ja nyt sit ranne on kipeänä. Syynä saattaa olla työallergia tai työpaikan ilmastointi :) Niinpä olen ottanut tänään työnteon kahvinjuonnin ja ajatustyön kannalta, kun jo kynällä kirjoittaminenkin sattuuu ihan reilusti. Neulominen onnistuu onneksi rannetuen avulla, joskaan se ei taida olla kovin järkevää. Tän takia tilasin parturin itselleni, että tulee ainakin tänään istuttua pari tuntia kättä rasittamatta ;)

Viime viikolla tein ensimmäisen oikean huovutustyön. Oltiin mökkivieraina ja mulla oli hyvä opas sekä aputyövoimaa käytössä. Tein Merinovillalta ostetusta esihuovutetusta merinovillalevystä kaulahuivin, johon huovutin koristeeksi islantilaista yksisäikeistä villalankaa. Kuva huivista on tulossa, kunhan keksin hyvän kuvauspaikan.