
Tänään sain vihdoin kaivettua esille uskollisen Happy Supermaticini Toyotan polkimineen. Kuvassa oleva valmisverho lyheni parisenkymmentä senttiä.
Ompelu ei vaan kertakaikkisesti ole mun juttuni ainakaan isoissa määrin. Tänään ei onneksi tarvinnut kiukkuilla koneelle, kun voimasanat ja vihaiset murahdukset kuuluivat kylppäristä ihan itsestään. (kylppärissä putkimiehet korjasivat aikaisemman putkimiehen, joka oli vetänyt kuuman veden pöntön huuhteluvedeksi, ajatusvirhettä)
Näköjään sitä on niin tottunut
Finlaysonin suunnittelijoiden tyyliin, että aina tulee puolivahingossa valittua saman firman kankaita.

Keittiön kappa valmistui
Huvila-kankaasta. Alareunan koristelin vihreällä satiininauhalla. Tuli ihan kiva, vaikka ei mulla ollut hajuakaan, miten nauha oikeaoppisesti kiinnitettäisiin. Turvaudun ompelukoneen lisäksi myös neulaan ja lankaan.
Uskomattoman kauan noihin ompeluksiin taas meni. Nyt singahdan viemään eilen valmistuneet neuletöppöset huuhteluainekylpyyn, etsin jotain syötävää ja valmistaudun karpalonpoimintaan.
Ihanaa, että on pitkästä aikaa vapaata keskellä viikkoa ja vielä syyloma kohta tulossa :)