hai suli

Olen suihkinut huivivaihtohuivia ja ihan innostunut siitä. Kerrokset lyhenevät koko ajan ja lanka tuntuu mukavalta.

Tässäpä tämä haisuli: No eipä sitten ei
Blogger ei suostu lataamaan kuvaa. Höh ja Höh.



Kiitokset neuleystävälle. Kortti tuli perille :)

Hiljaista on ollut...

...ainakin neulerintamalla. Viimeisen kirjoitukseni jälkeen olen tainnut poiketa kerran neuletapaamisessa ja saanut aikaan yhden Haisulin. Kiitokset ohjeesta Puikoissa-blogiin!
Kaikki tänne lupailemat kuvatkin odottelevat kiltisti kamerassa.

Muuten aika on kulunut tapetointitalkoissa, marjastaessa ja säilöessä marjoja.
Nyt kun pakastin alkaa täyttyä, voikin taas alkaa keskittyä lankojen tuhoamiseen.

Puikoilta löytyy huivivaihtohuivi juulille ja kummipojan Haisuliin on kanssa langat.

Missähän välissä sitä aloittaisi islantilaisneuletta? Uudet suklaanruskeat Ainotkin näyttivät aika houkuttelevilta... Ideoita on siis liikaa ja aikaa liian vähän.

Kohtapa tässä pääsee viikonlopun viettoon. Luultavasti tiedossa on ainakin mustikanpoimintaa ja ehkä vähän neulontaa.

Aurinkoista viikonloppua!

"Mitä voi tehdä 120 senttisellä 3,75 mm pyöröpuikoilla?" eli tapahtui eilen illalla

Tultiin kotiin illalla ja huomattiin, ettei sitten päästäkään kotiin sisällä. Aikaisemman asukkaan asennuttama murtosuojalukko oli mennyt kiinni, kun oltiin läntätty ulko-ovi kiinni.
Oli kiva pällistellä 10 senttiä raollaan olevasta ovesta kotiinsa ja miettiä, miten sinne pääsisi sisään.
Viisas mies sitten totesi, että sullahan on lankaa mukana. No tietty oli ja vieläpä sekä puuvilla- että villalankaa. Alkoi ankara aivotyö, miten lukon saisi auki. Lankasuunnitelmat olivat vasta käynnissä, mutta sitte mää keksin: mullahan on Tallinnan työreissulta ostettu 120 cm:n 3,75 mm addin pyöröpuikko mukana. Köytin sen kiinni olevaan metallilukkoon ja pujottelin siiman puikon avulla niin, ettei se luistaisi, tönäisin oven kiinni ja kiskoin oven yläreunasta
pujotetusta puikon toisesta päästä. Ovi aukesi ja päästiin onnellisesti murtautumaan kotiimme.

Mitä opimme tästä?
No tietenkin sen, että puikkoja täytyy olla monenlaisia. Enpä tuotakaan puikkoa ostaessani tiennyt tarvitsevani sitä noinkin pian tositoimissa. Ajattelin vaan,
että teen siitä Möbius-huivin.

Palapeli vie neulomisajan

Ei tullut mietittyä seurauksia, kun erehdyttiin ostamaan jättipalapelia lauantaina. Nyt olohuoneen lattian on vallannut 4000-palainen ystävämme. Kamalan addiktoivaa puuhaa tuo kokoaminen. Väliaikaisesti pahempaa jopa kuin neulominen.

Huomasin tuossa äsken uutisen noroviruksesta.
Toivottavasti tuo ei sentään vaivaa neulojia. Tosin Villapuodista Noroja kyllä löytyisi.

Laitanpa vielä loppukevennysmatemaatikkovitsin. (Lähde on tuntematon, enkä keksinyt itse, vaikka huonojuttugeneraattori toimiikin palapeliä tehdessä täysillä.)

Eksponenttifunktio e^x ja vakio C (joka varmaankin oli syntynyt jossain integroinnissa) kävelivät kadulla. Näkivät sitten etäältä, että vastakkaisesta suunnasta lähestyi derivaattaoperaattori.

Vakio C säikähti ja totesi, että nyt on aika ottaa pitkät, muuten tulee noutaja. Lähtikin siitä livohkaan.

Funktio e^x ei kuitenkaan turhia säikkynyt. "Mullehan ei käy tässä edes kuinkaan." Jatkoi sitten matkaansa kohti operaattoria ja kajautti: "Päivää! Päivää! Olen funktio e^x."

"No päivää. Olen osittaisderivaattaoperaattori d / dy."

lämmintä on

Taisin julkaista tuon torstaisen kirjoitelmani vasta nyt. Blogger takkuili silloin, mutta tekstit olivat kuitenkin jotenkin jääneet muistiin.

Käsityörintamalla tapahtuu sen verran, että sain vihdoin värkkäiltyä alushameen licorice bullet skirtiin. Vähän kömpelö siitä tuli ja vyötärökuminauhakin oli liian ohutta ja ompelukone supertyhmä, mutta valmista tuli ja se on pääasia.

Nyt taidan siirtyä viimeistelmään neulahuovuttamalla merinovillahuivia, että sekin pääsisi kuvaus- ja käyttökuntoon.
Niinjoo... Novitan Suvia tuli ostettua helletoppia varten. Silmukoiden luonti tapahtunee jalkapallopelin alussa.